Pitkästä aikaa pääsin korttisorvin ääreen ja vieläpä tilaustyötä tekemään. 90-vuotiaalle naiselle tarvittiin onnittelukorttia kiireesti. Eisiis ollut aikaa tehdä mitään hankintoja ja oli pärjättävä omilla varastoilla. Onneksi tuota tavaraa on kertynyt ja tyylini on muutenkin tehdä "silpusta sievää".

Ensin leikkasin toiveen mukaiset kookkaat korttipohjat ja tein kimalleliimoilla kehykset ja 90-laput muutamaan eri versioon. Sitten haeskelin värityksiin sopivia materiaaleja ja lopulta sain valmiiksi kaksi sommitelmaa.

En ole harrastanut kuivattuja kukkia oikeastaan yhtään. Minulla sattui kuitenkin olemaan muutamia terälehtiä ja ruusun lehtiä painossa ja niistä syntyi sitten tällainen sommitelma. En ole siihen täysin tyytyväinen, eikä tämä kortti muutenkaan ole ihan oman makuni mukainen. Se näyttää melkoisen "askarrellulta", jos niin voi sanoa. Tilaaja kuitenkin mieltyi juuri tähän korttiin. Ehkäpä se sopi syntymäpäiväsankarin tyyliin paremmin kuin seuraava kortti.

Mieheni kysyi, sopiiko tämä mielestäni 90-vuotiaalle. Olen sitä mieltä, että 90-vuotiaskin voi pitää iloisista ja pirteistä asioista. Arvokkaan juhlava tarkoittaa usein tylsää. Kaikki koristeet on piirrettyja leikattu vapaalla kädellä, sillä käytän harvoin kuvioleikkureita tai sapluunoita. Pidän siitä, että käsityön jälki näkyy. Olen erittäin tyytyväinen tähän korttiin ja mielelläni talletan sen laatikkoon odottamaan seuraavaa 90-vuotiasta.

 

 

Kirjoittelen täältä Marrasjärven rannalta, missä olemme mökkeilemässä. Ilma on harmaa, mutta tunnelma ihanan rentoutunut. Viime aikoina onkin ollut niin paljon vilskettä ja vilinää, että levähdystauko on todella tervetullut! Olen tehnyt työkeikkoja ja hoitanut yhdistysasioita. Ollaan kestitty kesävieraita. On myös saatu isoja uutisia, joista kerron lisää myöhemmin. Tulevaisuus näyttää nyt vähän selkeämmältä.

En ole ehtinyt edes vierailla täällä blogissa saatikka tehdä käsitöitä! Kuvassa onkin kortti parin vuoden takaa. Minusta se on juuri sopiva tämän hetkiseen tunnelmaani. Olen rakastanut pilkkuja jo monta vuotta, eikä innostus ole laantumaan päin. Olisipa ihanan rentouttavaa töpötellä taas muutama pilkkukortti. Harmi, kun en pakannut paperisilppuja ja maaleja mökkilaukkuun!

Voi, kun tekisi mieli ommella jotain! On haluttanut jo pitkän aikaa, mutta ei ole voinut, kun on ollut kiireitä, kaavapaperi on ollut loppu, inspiraatio on puuttunut ja monia muita verukkeita. Allaoleva kuva onkin viimeisimpiä ompelutöitäni noin kahden kuukauden takaa. Malli on omasta päästä ja kankaat tilkkulaatikosta: vaippabambua, vauvan trikoota ja kierrätyspuuvillaa. Kaikkiaan työssä meni noin kolme tuntia aikaa. Ryhdyin tekemään rennolla otteella ilman kummoisia suunnitelmia ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti Jenni-tyttönen pitää lahjastaan :)

Nyt on aika aloittaa uutta. Olen ollut kotiäitinä nyt reilun vuoden ja poikani on päivä päivältä itsenäisempi. On äidin vuoro kehittää itseään! Opettelen siis bloggaamaan ja toden teolla jahtaamaan haavettani tulla jonain päivänä kädentaitojeni työllistämäksi. Tervetuloa mukaan matkalle!

Tämä blogi olkoon kannustimeni ja peilini, sekä julkaisukanava töilleni. Unohtamatta vertaistukea ja tuoreita näkökulmia joita saan teiltä, hyvät lukijat! Olen kiitollinen kaikista kommenteista!

Kuvan enkeli on äitini virkkaama ja kortti on hänelle äitienpäiväksi. Taiteilijana toimi Niilo 1v, jota hieman avustin saksien, liiman ja 3D-tarrojejn käytössä ;)